Kalenterimaniaa



Minä olen paheellisen yliorganisoitunut ihminen.

Rakastan listoja. To do -listoja, idealistoja, luku-, katsomis- ja kuuntelemislistoja, kaikenlaisia listoja. Rakastan kalentereita, sitä että näen kerralla kaikki miljoonat palaverini ja deadlineni, että saan täyttää sen äärimmilleen tapaamisia ja kokouksia. Rakastan organisoida elämäni järjestykseen. Täyttää tyhjät sivut tekemisellä ja touhuamisella. Suunnittelu on meilkein kivempaa kuin se itse tekeminen (ainakin joissain tapauksissa, kuten siivoamisessa).

Tosiasiassahan elämäni ei missään järjestyksessä edes ole. Se on yhtä sekasortoa kaikkine menoineen ja tehtävineen, eivätkä kaikki päivämäärät millään pysy päässäni (hissantunneilla aikanaan olin surkea vuosiluvuissa). Juuri siksi olenkin niin organisointi-orientoitunut: minun on pakko kirjata kaikki ylös, jotta mikään ei unohdu. Siitä on tullut pakkomielle, neuroosi. Kalenterini on raamattuni ja tärkein omaisuuteni. (Kirjaimellisesti nielin kyyneleitä eräänä päivänä kun unohdin kalenterin poikakaverini luokse – ahdisti kun ei voinut tarkistaa mitään koko päivänä.)




Ikävä kyllä Suomen kalenterimarkkinoilla tylsääkin tylsempi Ajasto hallitsee jonkinlaista epävirallista monopoli-asemaa. Sisäinen graafikkoni kaipaa käyttöesineisiinkin kauneutta ja aistillisuutta, jota kaupoista saatavissa täysin samannäköisissä valmiskalentereissa ei ole. Kauniit kannet (jotka muutenkin olen monesti tuunannut itse) eivät riitä minulle jos sisus on sitä samaa vanhaa tylsää layoutia. Onneksi maailmalta tänne pohjoiseenkin on kuitenkin rantautunut uudenlainen (tai ei se nyt enää niin uusi ole, tulen vain taas jälkijunassa) kalenterivillitys, plannerointi ja bujoilu eli bullet journaling.

Parin päivän insta- ja Pinterest-selailun jälkeen olin aivan myyty ja marssin Suomalaiseen kirjakauppaan ostamaan tyhjän muistikirjan aikeinani tehdä itse juuri sellainen omaa silmääni miellyttävä kalenteri, jollaista kukaan muu ei ole vielä tajunnut tehdä. Koska olen vielä noviisi tässä harrastuksessa, otin luonnollisestikin paljon vaikutteita guruilta. Ensimmäinen diy-kalenterini sisältää montaa erilaista layoutia, ja näiden ensimmäisten kuukausien aikana onkin tarkoitus kokeilla, mikä omia tarpeitani palvelee ja mikä ei. Samalla tykkään siitä että jokainen viikko näyttää vähän erilaiselta – eiväthän sisällötkään (onneksi!) toista itseään.





Ja löysin vieläpä jostain laatikon pohjalta lapsuudenajoilta säästyneitä tarrakirjoja joiden sisältö saa vihdoin elämälleen merkityksen! Samasta piilosta löytyi myös jotain japanilaisia postimerkkejä (??) ja jostain syystä säästämäni kammottava Harlekiini, jonka päätin säälimättömästi tuhota kirjan koristeluun. Koska luomukseni toimittaa paitsi kalenterin, myös päiväkirjan virkaa, jätin jokaisen viikkonäkymän jälkeen aukeaman verran tilaa vapaalle muistiinpanoilulle, satuilulle, luonnostelulle ja askartelulle – mille vain mikä sillä viikolla tuntuu sopivimmalta. Näin kirja säilyttää muistoarvonsa vuosienkin päästä, kun kirjattuna on tylsien tapaamisten lisäksi myös muistoja, kokemuksia ja tuntemuksia.

Miksi bujoilu? Koska rakastan taiteilua ja askartelua, rakastan suunnittelua ja rakastan päiväkirjoja – tämä harrastus yhdistää kaiken kätevästi samoihin kansiin. Se on juuri sellaista kuin siitä haluaa tehdä: toisaalta se on hiton helppoa ja kuitenkin siihen voi lisätä haastetta tekemällä vaikka kuinka taiteellisia ratkaisuja; se on halpaa mutta siihen saa kulutettua rahaakin (älkää ikinä eksykö Etsyn ihmeelliseen maailmaan). Se on myös yllättävän yhteisöllistä: somet pursuavat ryhmiä joissa planneroijat ja bujoilijat jakavat luomuksiaan ja ideoitaan (esim. tämä).






Parasta bujoilussa kuitenkin on se, että sillä tavalla saan uuvuttavalta tuntuvan velvollisuustaakan ja täpötäydet kalenterisivut näyttämään esteettisesti viehättäviltä, mikä nostaa omassa visuaalisorientoituneessa maailmassani suoraan niin vireystilaa kuin motivaatiotakin. Kun elämä näyttää paperilla kiinnostavalta, tuntuu se myös sellaiselta. Vähän sellaista fake it 'till you make it -mentaliteettia, hehe.

Joka tapauksessa olen totaalisen hurahtanut eikä loppua näy: ajatukset pyörivät jo seuraavassa kalenterissa (tästä loppuu tila helmikuussa). Ehkä seuraava kokeiluni onkin Traveler's Notebook... ja ehkä sitä odotellessa tilaan taas Etsystä lisää tarroja kalenterin tuunailuun.

Kommentit

Suositut tekstit