Onnea myös kaikille median huomiotta jättäneille ammattiin valmistuneille!



Tänä(kin) vuonna lehdet ovat täyttyneet otsikoista kuten "Miljoona ällää, viisitoista diplomia ja kymmenen stipendiä saanut ylioppilas paljastaa miten teki sen!" tai "Suuri lukiovertailu: katso miten sinun lukiosi sijoittui!" tai "Listalla kaikki kevään ylioppilaat – ketkä painavat lakin päähän tänä keväänä?"

Samaan aikaan (*tähän oli tarkoitus etsiä lukumäärä tältä vuodelta mutta en edes löytänyt sellaista kaikkien ylioppilaslistauksien joukosta*) ammattiin valmistuvat juhlivat omaa urakkaansa kaikessa hiljaisuudessa.

Suomessa hienoa on koulutuksen moninaisuus ja se, että erilaisia polkuja pitkin voi tavoitella sitä omaa unelmaa. Lukiosta voi jatkaa ammattikorkeaan ja amiksesta yliopistoon tai toisin päin. Lukio ja ammattikoulu ovat teknisesti samalla viivalla ja yhtä arvokkaita, mutta jostain syystä se unohtuu aina keväisin kun toisen asteen päättävät opiskelijat saavat opintonsa päätökseen.

Lukio on vanhanaikainen konsepti. Se antoi kyllä paljon enkä vaihtaisi omia lukiovuosiani mihinkään (tai ehkä kaksoistutkintoon): paitsi että se yleissivisti ja opetti kielitaitoa ja kirjoittamista, se myös laajensi sellaista analyyttista, kriittistä ja medialukutaitoista ajattelua, josta on hyötyä paitsi omalla uravalinnallani myös elämässä ylipäätään. Siitäkin huolimatta kritisoin avoimesti etenkin ylioppilaskirjoituksia ja niiden kummallista asemaa tietynlaisena "paremmuuden" mittarina. 

Ammattikoulusta valmistuvat ovat noin kolmen vuoden aikana oppineet käytännössä ammatin, jota he voivat alkaa harjoittaa, tienata palkkaa ja maksaa kiltisti veroja yhteiskunnalle. He voivat perustaa yrityksen ja työllistää ihmisiä. He voivat myös kouluttautua lisää niin ammattikorkeassa kuin yliopistossakin. Lukiolaisen ainoa vaihtoehto on jatkaa opiskelua. (Hienoa jos töitä löytyy valkolakilla, mutta nykyisin ammatti- tai korkeakoulututkinto on edellytys lähes jokaiseen duuniin.)

En väheksy ylioppilaita mitenkään, olenhan sellainen itsekin. Lukion käyminen ei ole helppo juttu ja jokainen ylioppilas on juhlansa ansainnut. Olen kuitenkin sitä mieltä, että alkaisi olla aika tunnustaa – myös mediassa – ammattiin valmistuneiden vähintäänkin yhtäläinen arvo. Onhan se nyt vähintäänkin samanarvoinen suoritus saada ammatti kuin ruma vappuhattu.

Onnea siis jokaiselle amiksesta valmistuneelle! Olette totisesti sen ansainneet.

Kaikkein eniten onnea omalle pikkusiskolle joka sai ammatin ennen isosiskoaan, joka ei voisi olla ylpeämpi!

Kommentit

Suositut tekstit